Referenssiportfolio

1. Minä valmentajana nyt - omat kokemukset ja filosofiset lähtökohdat

Valmennusfilosofiani on hyvin asiakaskeskeinen. Asiakkaan tarpeisiin ja aikatauluihin täytyy adaptoitua. Valmentajan tulee olla samalla tasolla kuin valmennettava, eikä asettaa itseään valmennettavan yläpuolelle, päinvastoin, jopa alapuolelle, sieltä tukien valmennettavaa kohti ylhäällä olevia tavoitteita. Valmentajan työtä helpottaa, mikäli valmentaja omaa hyvän ihmiskäsityksen ja on ihmisenä jo valmiiksi sellainen, että hän pystyy lukemaan ihmisiä helposti. Hyvä valmentaja on rehellinen, luotettava sekä vaativa. Nuo ovat minun mielestäni tärkeimmät valmentajan arvot.

Valmennustyylejä on monenlaisia, on kaikille valmennettaville yksilöllistä, minkälainen valmennustyyli kellekin toimii parhaiten. On tärkeää huomioida se, ettei kaikkien valmentajien ja valmennettavien luonteet vain joskus sovi toisilleen. Elintapamuutosta tehdessä valmentajan on hyvin tärkeää ottaa huomioon intervention lähtöruudussa tasapuolisesti kaikki osa-alueet, kuten uni ja lepo, ravinto, harrastukset, päihteiden käyttö, työllisyys- tai opiskelutilanne, asuinpaikka ja sen suomat mahdollisuudet, perhetilanne ja niin edelleen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jos valmennustilanne tulisi eteen välittömästi, eikä valmennettavaa tunne, hyvänä muistisääntönä toimii; valmenna niin kuin toivoisit itseäsi valmennettavan.

Valmennettaessa ennestään tuttuja ihmisiä on tärkeää tehdä erotus valmentajaminän ja ”oikean” minän välille. Varsinkin tavoitteellisessa valmentamisessa valmentajaminä on paljon vaativampi sekä tiukempi kuin minä normaalisti, tämä pätee varmasti myös moniin muihinkin valmentajiin.

Nykyään valmentajan olisi hyvä omata myös vähintäänkin välttävällä tasolla olevat verkko-ohjaustaidot, sillä tulevaisuudessa verkkovalmentaminen tulee yleistymään aina vain enemmän. Kuitenkin, mikäli valmennussuhde on pitkä ja/tai kovin tavoitteellinen, on mielestäni ehdottoman tärkeää, että mielellään ainakin ensimmäinen (ja mahdollisimman monta) tapaamista valmentajan ja valmennettavan välillä olisi ”livenä”, jotta molemmat osapuolet pääsisivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Kameran läpi ei pysty kommunikoimaan läheskään niin hyvin kuin oikeassa elämässä tavatessa. Esimerkiksi jotkin eleet ja ilmeet voivat jäädä huomaamatta ja kommunikaatio siten jää puutteelliseksi. Valmentaja ja valmennettava saa myöskin toisistaan huomattavasti paremman käsityksen toistensa luonteista ja muista piirteistä esimerkiksi silloin, kun he vaikkapa lounastavat yhdessä ja käyvät läpi asioita, jotka eivät liity välttämättä heidän keskeisimpään aiheeseensa, eli valmentamiseen. Toki satunnaisesti valmennettavaa valmentava laji- tai taitovalmentaja ei tiivistä suhdetta tai tietämystä valmennettavaansa tarvitse ja sama pätee toisinpäin.

2. Käsitykseni käyttäytymisen muutoksesta - lähestymistapani elämäntapamuutoksen valmentajana

Keskeinen lähestymistapani elämäntapamuutoksen valmentajana on, että kaiken tekemisen täytyy perustua jatkuvuuteen. Asetetaan esimerkiksi valmennettavalle sellaisia tavoitteita, jotta valmennettava niitä pystyy realistisesti ja aluksi jopa helposti saavuttamaan. Onnistumisten kautta valmennettava saa virtaa saavuttaa enemmän ja lisää. Käyttäytymisen halutut muutokset voivat onnistuneesti tapahtua useimmilla pikkuhiljaa, harvemmilla kertarykäisyllä.

Tavoitteena elämäntapa/elintapamuutosinterventioissa on saada valmennettavalle pysyviä, hyviä käytänteitä, ja pyrkiä tietysti vähentämään valmennettavan terveydelle haitallisia asioita.

3. Terveyden edistämisen arvot ja eettiset periaatteet - millainen oikeutus ja perusta omalla valmentajuuteni pohjalla vaikuttaa?

Oman valmentajuuteni pohjalla eettisiin periaatteisiini kuuluu ennen kaikkea valmennettavan huomioon ottaminen, valmennettavan halujen ja tahdon mukaan toimiminen sekä valmennettavan kunnioittaminen. Valmentamisen myöskin täytyy tietenkin perustua vapaaehtoisuuteen. On selvää, että ilman vapaaehtoisuutta ja asiakkaasta kumpuavaa halua vaikkapa elämäntapamuutokseen on käytännössä mahdotonta saada toivottuja tuloksia tai muutoksia aikaiseksi. Ulkoinen paine voi kantaa jonkin aikaa, mutta pysyviä tuloksia saadakseen halun muutokselle täytyy lähteä valmennettavasta itsestään.

4. Ihmisyys keskiössä - millainen ihmiskäsitys toimii perustana omalle valmentajuudelleni?

Ihmisiä täytyy aina kohdella yksilöinä, varsinkin silloin, kun on kyse yksilövalmennuksesta.  On hyvin tärkeää kaikessa johtamisessa sekä valmentamisessa pystyä tuntemaan ja tunnistamaan jokaisen ihmisen vahvuudet sekä pyrkiä hyödyntämään niitä aina mahdollisuuksien mukaan. Samalla tavalla on tärkeää osata huomata yksilöiden heikkoudet tai kehittämiskohdat, jotta niitä pystytään paitsi kehittämään, myös valmentamaan oikealla tavalla. 

5. Käyttäytyminen muutos oppimisen ja motivaation liitto - miten lähestyn ihmisen oppimista ja motivaatiota?

On väärin kuvitella, että vain valmennettava oppii valmennusprosessin aikana. Yhtä lailla valmentaja oppii valmennettavasta jokaisella valmennuskerralla jotakin uutta. Ehkäpä suurin oppiminen tapahtuu valmentajan kohdalla ensimmäisillä valmennuskerroilla, kun hän tutustuu valmennettavaan yksilöön. Valmentaja oppii esimerkiksi kyselemällä ja hypoteesien avustamana kokeilemalla tavat, joilla valmennettava yksilö oppii parhaiten. 

Ihminen täytyy pitää motivoituneena, jotta hän pystyy sisäistämään uusia oppeja. Toinen ihminen voi oppia erilaisia tyylejä kokeilemalla sekä vaihtelemalla, toinen taas pystyy oppimaan parhaiten samalla tyylillä. Tämäkin on siis täysin yksilöllistä, mutta yleisesti ottaen vaihtelu voi monesti virkistää ja siten myös oppiminen parantua. Valmennettavan yksilön motivaatiota täytyy pyrkiä vaalimaan. Jos valmennus tai opetus alkaa tuntua pakkopullalta, myös oppiminen hidastuu yleensä huomattavasti. Tähän hyvinä keinoina ainakin omalla kohdallani olen huomannut pitää valmennus- tai opetustuokiot sopivan tiiviinä, mielenkiintoisina sekä joskus jopa viihdyttävinä. Mieleenpainuvimmat opetustyylit ja -tavat muistaakin parhaiten.

6. Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus - miten luon luottamuksellisen ja eettisyyteen nojaavan valmennussuhteen?

Luottamussuhde on hyvin tärkeää rakentaa aivan valmennussuhteen ensiaskeleilla. Mikäli luottamuksen menettää, on sitä varsinkin ennestään tuntemattomalta ihmiseltä todella vaikeaa saada takaisin, joten tätä on hyvin tärkeää vaalia. Luottamusta voi alkaa rakentamaan kertomalla valmennettavalle, että kaikki keskustelut, mitä käymme, ovat täysin kahdenkeskisiä (mikäli kyseessä on yksilövalmennus). Esimerkiksi itse kerroin tässä käynnissä olevassa asiakasinterventiossamme asiakkaalleni, että kukaan ulkopuolinen ei keskustelujamme edes teoriassa pääse kuulemaan, sillä pidän huolen siitä, että olen täysin yksin siinä tilassa, jossa videopuhelujen voimin tapaamme. Olemme sopineet lähtökohtaisesti aina ensin asiakkaan aikataulun perusteella tapaamisajan, jonka olen kertonut tyttöystävälleni (joka asuu samassa taloudessa), joka sitten on ajoittanut kuntosalitreeninsä tai muita menojaan asiakastapaamiseni päälle. Mikäli tämä ei ole joskus onnistunut, olen mennyt itse vaihtoehtoisesti esimerkiksi omaan autooni tapaamaan asiakastani. Muun muassa näillä keinoin olen saanut asiakkaan anonymiteetin sekä tietosuojan pidettyä yllä.

Asiakasta tavattaessa valmentajan on tärkeää olla aidosti läsnä, kuunnella sekä huomioida asiakasta. Nämä taidot sekä tällaiset positiiviset luonteenpiirteet tuovat asiakkaalle tunteen siitä, että valmentaja aidosti hänestä välittää, sekä todennäköisesti sitä kautta auttaa intervention edistymistä ja onnistumista, sillä asiakas voi olla avoimempi valmentajaansa kohtaan sitä mukaa, kun luottamussuhde heidän välillään kasvaa. On tärkeää huolehtia siitä, että mahdollisuuksien mukaan pyrkisi varaamaan tapaamisille tarpeeksi aikaa, jotta tapaamisissa ei tarvitsisi kiirehtiä eikä niissä tarvitse "suorittaa", vaan kohdata molemmin puolin toisensa ajattomasti ja aidosti.

Asiakasta ei myöskään pidä moittia tai tuomita esimerkiksi hänen epäonnistumisistaan, vaan kannustaa yrittämään uudestaan sekä pysymään sitkeänä.

7. Minä valmentajana nyt - tietoinen ja perusteltu käsitys itsestä valmentajana (valmennusfilosofiani)

Valmennusfilosofiani kulmakivet ovat yksilöllisyys, toiminnan kehittävyys ja rehellisyys. Parannettavaa löytyy aina, mikään tai kukaan ei ole täydellinen.

Valmennuksen tärkeimpiä osia mielestäni on pitää valmennettava kiinnostuneena ja motivoituneena kehittymään. Tähän voidaan käyttää monenlaisia tekniikoita ylläpitämään tai kasvattamaan motivaatiota. Tärkein osa motivaatiossa on tietenkin valmennettavan oma halu kehittyä/muuttua. Valmentajan ja valmennettavan roolit on pidettävä selkeinä, mutta silti niin, että valmentaja ei ole varsinkaan yksilövalmennuksessa valmennettavan yläpuolella. Joukkueiden valmentamisessa niin sanottu johtajamainen, ylempi olemus voi toimia, mutta joskus myös sellainen "one of the team" -valmentajan olemus ja asenne pystyy toimimaan aivan yhtä hyvin, ellei paremminkin joukkueen toimivuuden ja kemioiden kannalta. Ennen kaikkea valmentajan täytyy minun silmissäni olla uskottava, luotettava, asiallinen ja asiansa osaava.

Asiakasintervention myötä (kuten muidenkin valmennusharjoittelujen ja harjoitteiden myötä), oma luotto valmennukseen ja sen osaamiseen kasvoi jälleen. Koen pitäväni enemmän yksilövalmentamisesta, sillä koen sen toimivan paremmin omalle luonteelleni, että valmennettavan tuntee hyvin, jolloin myös valmennus on yksilöllisempää, täsmällisempää ja henkilökohtaisempaa. Joukkueen valmentamisessa monesti tuntuu, että varsinkin vähän hiljaisempien yksilöiden omintakeiset erottuvat taidot sekä piirteet jäävät sivurooliin, eikä niitä välttämättä jotkin valmentajat huomioi ollenkaan. Tämä voi johtua osin rajallisesta ajastakin, ei joukkuetreeneissä useinkaan ole aikaa käydä yksilöllisesti jokaista valmennettavaa "läpi",  tai seurata vain tietyn pelaajan toimintaa, sillä valmennettavana on kokonainen joukkue, mutta mielestäni on ehdottomasti hyvän valmentajan piirre, että osaa tunnistaa yksilölliset kyvyt sekä hyödyntää niitä mahdollisuuksien mukaan sekä mahdollisimman paljon yksilön sekä joukkueen eduksi.

Toimivia keinoja ja tyylejä valmennuksessa kuten elämän eri osa-alueissa ylipäätään täytyy jatkaa sekä lisätä, hyvän valmentajan piirteisiin kuuluu myös pelisilmä. Mikäli jokin valmennuksessa ilmenevä mikä tahansa valmennukseen tai opettamiseen liittyvä asia tai esimerkiksi valmennustyyli ei toimi tai sillä saavutetaan epätoivottuja tai heikkoja tuloksia, se täytyy uskaltaa jättää pois, oli kyseessä sitten valmentajan omasta mielestä miten hyvä tai harkittu juttu tahansa. Tässäkin tullaan yksilöllisyyteen. Jokainen valmennettava on yksilö ja sitä kautta myös jokainen joukkue on yksilöllinen.

Tavoitteet valmennuksessa on pidettävä kirkkaina ja tietenkin valmentajan tehtävänä on suunnitella valmennusta niin, että se tukee tavoitteisiin pääsyä ja valmennettavan onnistumisia. Tavoite voi valmennettavasta riippuen vaihdella todella paljon. Valmentajan on ymmärrettävä konteksti sekä yksilöllinen tavoite ja otettava se huomioon valmennusta harjoittaessa. Jollakin saattaa olla tavoitteena päästä National Hockey Leagueen, kun taas toisella tavoitteena on saada pidettyä liikunta viikoittaisena harrastuksena.

Valmentajan on ajoittain tai vähintäänkin valmennussuhteen lopuksi (riippuen valmennussuhteesta) keskusteltava valmennettavan kanssa tavoitteista, kerrattava onnistuneet asiat sekä uskaltaa kysyä myös valmennuksessa epäonnistuneet sekä kehitystä vaativat asiat. Yhtä lailla kuin valmennettavaa kehitetään, myös valmentajan oppimisprosessi on jatkuva. Valmentaja ei ole ikinä "valmis", vaan valmentajakin oppii jatkuvasti lisää esimerkiksi valmentamisesta, kommunikaatiotaidoista, ihmisistä, ihmisen käyttäytymisestä, ihmisen luonteista ja niiden monimuotoisuudesta ylipäätään. Mikäli valmentaja ei anna valmennettavalle yksilölle tai joukkueelle ikinä mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään toimintaan, pidä keskusteluja joukkueen tai valmennettavan kanssa tai kysy kehitysideoita valmennettavaltaan/valmennettaviltaan, ei myöskään valmentaminen prosessina eikä valmentaja valmentajana ja/tai ihmisenä pysty kehittymään. Tästä voi koitua pitkällä aikavälillä myös muitakin negatiivisia lieveilmiöitä, kuten valmentajan eriytyminen joukkueesta tai valmennettavasta yksilöstä tai valmennussuhteen heikentyminen.

Aktiivisen kuuntelun harjoitteita teimme viimeisten kuukausien aikana esimerkiksi pienryhmissä ryhmäcoachingissa sekä muiden kurssien tehtävien läpikäynteihin liittyen, kun kävimme omia asiakasinterventioprosessimme osa-alueita pienryhmissä tai pareittain läpi. Huomasin "pelkän" kuuntelun olevan itselle aluksi hieman vierasta sekä outoa ja jopa kiusallista, kun tekisi mieli nyökytellä sekä sanoilla ja impressioilla kertoa ymmärtävänsä kuulemansa sekä kertoa omia näkemyksiä tai kokemuksia joka välissä. Harjoitteiden kautta opin itsekin ymmärtämään sen, ettei valmentajan tarvitse todellakaan jatkuvasti olla äänessä, sekä sen, että myös hiljaisia tilanteita kannattaa sietää, sillä hyvin usein hiljaisina hetkinä vaikkapa valmentajan heittämän kysymyksen jälkeen valmennettava miettii ja muotoilee usein rauhassa omia ajatuksiaan, jotka sitten kohta tai myöhemmin tulevat ulos. Tähän ei valmentajan läheskään aina kannata tai tarvitse tykittää uutta kysymystä tai jatkaa kysymystä omalla kokemuksella, pohdinnalla tai ajatuksella, päinvastoin, kannattaa antaa asiakkaalle tilaa jäsennellä omia ajatuksiaan sekä aikaa pohtia rauhassa.